torstai 23. elokuuta 2012

kill me please.

En kestä enää tota työssäoppimista... Mä tiedän jo nyt ekan 1½ viikon jälkeen et en tuu koskaan menemään töihin sairaalaan.. (joo joo, älä koskaan sano koskaan...)
Mut toi ei vaan tunnu mun hommalta... Lapset ja nuoret on enemmän mun sydäntä lähellä...
Kai se vaan on 6½ viikkoo kestettävä..
Ainoo hyväpuoli tuolla on ne harvat ihanat työkaverit, ainoo vaan, että kaikki muut paitsi tää mun ohjaaja on eri soluissa, esim. tää yks ja ainoo mieshoitsu (se toinen niistä kahdesta...) ja pari muuta... Kukaan ei koskaan ees puhu mulle muut..
Tänään nyt sentäs oppi jotain uutta; napapiikin pistäminen.
Iskälle kun ois pitäny pari vuotta sitten pistää joka ilta, niin juoksin vaan mahollisimman kauas karkuun..
Mut ehkä tää piikkikammo alkaa mennä ohi, kun ei nuo näköjään ketkään ees tunne mitään ku mä pistän niitä, ei koulussa eikä tuolla osastolla.
Ehkä must tulee joku narkkareitten henkilökohtanen pistäjä... hehheh.

Huomenna sentäs pääsee vähä pitää hauskaa kun on viikonloppu vapaata, viime viikonloppu meni töissä...
Lauantaina sit aikasin takasin mäntsälään 13. jälkeen onki sit hakkaus urakka käynnis..
Oonko ees vähä ilonen..♥

Meille tuli eilen armas Enni hoitoon, lähtee sunnuntaina.. Kiva oli lähtee tänää kaato sateesee käyttää pihal sitä ennen töitä.♥
Tuommonen otus juoksi tien yli kun tiistaina oltiin tulossa kotio. Taitaa olla aika harvinaisuus tämä kuva, kun sanoovatten että ilveksestä ei saa luonnosa kuvia ku tositosi harvoin! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti