Tosiaan siis koulu alko tossa reilu pari viikkoo sitten..
Mä oon jo nyt niin väsyny, kyllästyny ja ylikuormittunu!
Joka tunnilla ja kurssilla vaan projektia projektin perään..
Tuntuu ettei oo muuta elämää kun koulu.. Herään aamulla klo. 7.20-7.30 ja pääsen kotiin aikasintaan kahen jälkeen tai josku tosi harvoin jopa vähän ennen 12.. Mut pääsääntösesti vasta neljän aikaan kotona.
Mä en jaksa edes ajatella, et tekisin yhtään mitään koulun jälkeen.
Oon tän kahden viikon aikana tainnu kaks kertaa käydä kaupungilla?
En oo ehtiny nähdä kavereita joita en nää koulussa ja ARGH!
Tällä hetkellä painaa päälle portfolio, äikän verkkokurssi, toiminnallinen projekti ja kaikki ...
En oo edes jaksanut alottaa portfolioo joka täytyy tehdä koko vuodesta, päätin tehdä sen blogina, koska se vaan tuntu siltä omalta tavalta.. Oon kyllä tehny jo pohjan siihen, mut en oo yhtäkään "postausta" tehnyt siihen.. Ensimmäinen "iso" tehtäväkin siihen saatiin jo viime viikolla, enkä oo ees vilkassu sitä..
Helpoin tehtävä olis esittely.. Mitä vittua mä muka kerron ittestäni? En mä halua, mä en jaksa, mua ei KIINNOSTA.
Mulla ei ihan oikeesti oo mitään motivaatiota käydä koulussa, mutta mä en halua olla silti pois sieltä, ettei tuu turhia poissaoloja... Kaikenlisäks oon nyt ruvennu ihan aikuisten oikeesti tajuumaan, et tää ei oikeesti ole mun ala. Mä en kuulu minnekkään terveysalalle.. Meil on ollu ryhmätöitä kahden viikon aikana enemmän kun koko kahden vuoden aika yhteensä varmaan.. Aina tuntuu, et mä vaan istun siellä hiljaa, koska en uskalla sanoa mitään ku tuntuu et sanoisin vaan jotain tyhmää ja kaikki ajattelee et oon ihan helvetin idiootti.
Ja 50% ajasta mulla on pää ihan tyhjänä siellä..
Toki sillon ku ei oo ihan ne luokan hirveimmät ihmiset siinä, niin huomaan et oon oikeesti oma itteni, mut silti tuntuu et kaikki katto mua ku oisin joku jälkeenjääny..
Sekin vie kiinnostusta ja motivaatioo, kun mä siis nyt erikoistun Lapsiin ja nuoriin, niin luokka vaihtu melkein täysin. Samalla luokalla on 4? ihmistä mun vanhalta luokalta. Ja totta kai yks näistä neljästä on se jota mä en oikeesti enää jaksa. Mä en enää halua kuulla sen ääntä, enkä naurua, enkä kestä edes nähdä sitä ihmistä, saati sitten olla sen kanssa samassa tilassa.. Kaiken kukkuraks tällä luokalla on sanotaan nyt vaikka että Urpo kakkonen.. Nää kaks vaan väittelee kaikesta, kumpikin tietää kaiken kaikesta paremmin kun kukaan muu.. Me ei olla tunneilla edetty asioissa melkein yhtään, ei ikinä saada mitään aikaseks tai mitään ei vaan yksinkertasesti tapahdu.. Opettaja yrittää opettaa jotain, niin yks sanoo jonkun oman kokemuksen / esimerkin asiasta, seuraava jatkaaa, sit seuraava ja sit ollaanki jo ihan toisessa aiheessa ja sit vaan jatkuu ja jatkuu ja keskustelut menee jotenki näin: Opettaja: " lapsi " 1. opiskelija: "lapsi" 2. "lapset" 3. "aasi" 4. "israel" 5."kiva sää" JNE. Meilä menee n. 90% tunneista siihen, että kaikki kertoo omia kokemuksia ja mielipiteitä ja esimerkkejä ja tosiaan aiheet eksyy heti johonkin ihan muualle kun mistä pitäis puhua.. Se on oikeesti tosi stressaavaa, kun tonne mennään sen takia et siellä oikeesti oppis jotain.
Sit kun siellä on ne muutamat tietyt asiat ihmiset jotka on koko ajan äänessä, niin yli puolet luokasta ei yksinkertasesti uskalla tai halua sanoo mitään, ettei taas mee turhaa aikaa siihen turhan paskan jauhantaan. Totta kai se on JOSKUS kiva et vaan keskustellaan kaikki kivasti yhdessä, muttakun se on joka helvetin tunnilla ja joka asiasta.. No me gusta..
Oon mä kyllä jotain onneks oppinu; katottiin yhdellä tunnilla videoo sikiön kehityksestä ja siis se oli kuvattu kohdun sisällä koko video. Esim. opin sen, että jossain kehitysvaiheessa sikiön on täysin karvanen, karvaa kasvaa joka puolella, mutta katoaa ennen syntymää kaikkialta muualta paitsi päästä. Tää johtuu meijän esi-isistä. Sen takia yleensä keskoset on karvasia. JEE kerroin teille jotain uutta, mitä ette salee tienny.
Toinen hauska asia oli huomata, et sikiö näyttää ihan alienin ja katkaravun risteytykseltä, siis oikeesti tosi hämy näky! Mut oli tosi mielenkiintonen pätkä.
Oonks mä nyt jo angstannu tarpeeks? Pitäiskö vaihtaa vähän ilosempiin aiheisiin? No okei.
Oon mä siis joo saanu uusii kavereitaki tuolla. (hyi että miten kakaralta kuulostaa.. :D)
Tosin osa niistä joiden kanssa siellä vietän aika paljon aikaa on just niitä ihmisiä joita en kestä.. Mutta kyllä ne on ihan kivoja dyydejä.
Ja vielä kivempi juttu on se, että 4.9. lähestyy kovaa vauhtia!
Enää 11 päivää! Wou. Äskön siihen oli vielä yli 300 päivää!
Tää on ihan uskomatonta, et kohta mä voin ite mennä ostaa itelleni juotavaa, tupakkaa, viiniä, siideriä mitä vaan! (melkein)
Joo tiedän kuulostan taas tosi tyhmältä, mut must se on jotenki hienoo, tai silleen en osaa selittää miltä musta tuntuu. Toisaalta mä odotan sitä tosi kovasti, mut toisaalta en enää jaksa olla innoissani siitä. Musta on tullu vähän semmonen, et jos odotan jotain pitkään tai vaikka vaan vähän aikaa, niin sit kun se tapahtuu niin oon vähän silleen, että "Ai tässäkö tää nyt oliki? No oho. Olipa paskaa. Mut tulipahan tehtyä ja koettua." Okei huono selitys I know, mut silti. U got the point?
Nyt yritän väsätä esittelyn sinne portfolioon ja vähän muutakin väkertää sinne.
Love u ! Ja hei, laittakaa viestiä, olis tosi kiva nähä ihmisiä pitkästä aikaa, ettei tarvii vaan olla kotona!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti