Ahdistusperkele.

Mua ei oo ikinä ahdistanu niin paljon ku viikko pari takaperin... Tuntu et koko maailma kaatuu niskaa, kukaan ei oo auttamassa sillon ku tarvis, mut ite pitäis aina olla valmiina kuuntelee ja tukemaa...
Sillon huomas kyllä että ketkä niitä oikeita ystäviä oikeesti on!!
Tällä hetkellä mun elämässä on ehkä kaks ihmistä, yks kissa ja yks kirja jolle voi purkautua huoletta miten paljon lystää eikä tarvii pelätä et niiltä ei sais apua. ..
Yksikään TOP paikka ei oo vielä ollu näin kamala.. Tai ei paikassa mitään mut työyhteisö on perseestä...

Tein viime viikon perjantaina jotain mitä en ois ikinä uskonu... Otin räpsypidennykdet! Ja siinä samalla neljä tuntia silmät kiinni maatessa suunnittelin seuraavia mustetahroja nahkaani... Lupia odotellessa!!

Kahen viikon päästä äiti tuloo käymää. <3 ja muutenki mahtava viikonloppu tulossa sillon..