Ja niin ees päin.
Alkaa taas pikkuhiljaa tuntua, et ehkä tästä elämästä selviää takapakeista huolimatta.
Tuntuu, että viimesten parin kuukauden aikana oon lähentyny yhen ihmisen kanssa älyttömästi ja siitä on tullu mulle korvaamaton ystävä. Ja ihan sama kuinka nololta tää teijän mielestä kuulostaa, musta tuntuu, ku mulla olis nyt isosisko jota mulla ei koskaan ollu ja jollasen aina halusin. Sille voi puhua mistä vaan ja se ei tuomitse. Vaikka me ei paljoo vapaa ajalla olla tekemisissä, mutta koko ajan enemmän ja enemmän.
En vois enää kuvitellakkaan selviäväni ilman tätä ihmistä..
Olipas taas liian diippiä näin alkuun.
Edelleen tää yksin asuminen ei oo mun juttu, eikä tää kämppä tunnu kodilta, mut pikkuhiljaa pikkuhiljaa..
Viikon päästä alkaa kauan odotettu hiihtoloma ja se alkaa mukavasti junamatkalla ja junasta pääseekin suoraan jäälle igluun myymään leluja. Jipii..
Siellä iglussa sitten vierähtääkin koko viikonloppu.
Nyt mä lähden siirtää pullot ja tölkit (täydet) kassista toiseen ja suuntaan bussipysäkille ja keilahallin kautta illanviettoon, uus porukka uudet kuviot. HUHHUH. Jänskää. lol.
Ja ainiin Onnea teille ja meille kaikille Wanhuksille! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti