lil shopping...

Tummansiniset farkut, seppälä 14.95

Tummansiniset tennarit, seppälä 14.95

Glee Concert movie, Anttila 14.95

Kärsinyt medusa..... 

No miee... Naturelli päivä ja muutenkin lagitus....

Kävin lauantaina äitin, iskän ja parin niiden kaverin kanssa Hyvinkäällä uudessa kauppakeskuksessa katteleen, et mitä siä ois. Noh sitten Anttilasta tarttu mukaan toi Gleen konsertti elokuva, joka oli aikamoinen pettymys... Odotin siitä vähän enemmän.... Mutta extrat oli hyvät! Kyllähän se kannattaa katsoa, musta tuntuu että ostittain petyin ihan vaan siks, koska olin niin tajuttoman väsyny, et en meinannu pysyy hereillä... Täytynee kattoo se joskus iha virkeenä...


Sitten tänään käytiin ihan vaan tossa kotikunnan keskustassa pyörähtämässä... Seppälästä tosiaan sitten lähti mukaan nuo farkut ja kengät, molemmat tuli todellakin tarpeeseen, koska edelliset kengät on oikeestaan kaikki kulutettu puhki ja lempifarkutkin meni eilen rikki.... 


Jokseenkin tehokasta tuo eilinen keilaaminen, mulla ei oo ollu varmaan koskaan näin jumissa selkä, lantio ja käsiki huutaa hallelujaa välillä.. Eli siis aivan tajuttoman kipeenä paikat! Täytyy varmaan vähän aikaa taas välttää noita keilahalleja, tai käyttää vähän pienempää palloa..


Niin ja sitten vielä toi kärsinyt medusa... Pelottaa, itkettää ja ahdistaa.. Se turposi toissayönä ja oli koko eilisen päivän ihan tajuttoman turvoksissa! Ihan ku olisin edellisenä päivänä käyny ottamassa sen... Se on edelleen vähän turvonnu ja ihan älyttömän kipee! ei oo tähän asti kertaakaan ollu näin kipee, ja siitä on kuitenki jo kolme viikkoa ku otin sen.. Pelottaa, että se ei parane ja se on sitten hyvästit heitettävä.. Nyt mä kuitenkin olin taas muutaman tunnin ilman palloa ja sitten vaihoin siihen 15-16mm pitkän kielikorun, jospa se nyt hellittäis kun on vähän väljempi koru... 
Peukut pystyyn!


Viimesestä kuvasta ei ole mitään sanottavaa... Kynnet on kivat, ei muuta...

18.4.2010

24.4.2011

27.4.2012

Annikan muuttumista kahden vuoden aikana... Kaikki on siis tosiaan otettu huhtikuussa... Emmä nyt tiedä onko tässä muu muuttunut kun tyyli ja hiukset.. Ja lävistykset. Mutta joo ei kai se haittaa...

++ Mä en tajua, miten mun hiukset näyttää tollaselta näissä uusimmissa kuvissa! ihan ku ne olis muokattu tai jotain tiättekö? Ei näytä aidoilta, mutta kyllä ne on!

Nyt kutsuu Täykkärit!

hanging out with friends.

Pitkästä aikaa oli HYVÄ päivä! Ja se kulu osittain lahdessa parin kaverin kanssa keilaten ja syöden. 

Oli hauskaa. Vaikka mä nyt sen keilauksen hävisinkin....... Mutta mitä pienistä! Sain 3 täyskaatoo! 

Keilauksen jälkeen suunnattiin launeen mäkkii. Siinä sit mätettiin ruokaa ja juteltiin ja naurettiin. 

kuvan varastin netistä. lahopäänä en muistanu kuvata itse.. 

En edes muista koska mulla olis ollu näin hauskaa oikeesti. Koko viikon ollu hirveetä vitutusta päällä... Pää hajoo tähän jo....

Mut anygays, life is a bitch, get used to it and....

'Mulle tää on eri maailma...'

Toi biisi, kiteyttää aika hyvin mun elämän... Ainoo eroavaisuus on, että "sisko onnistuu ja mä oon se toivoton" siskon vois vaihtaa veljeen... Kotona ei muusta puhutakkaan kun veljestä ja veljen onnistumisista.. Koko suku rakastaa sitä, vaikka se on ympäri kännissä joka viikonloppu, mut heti kun pari sukulaista sai tietää, että mä oon ollu kerran humalassa, nii siitä synty hirvee haloo samantien.. "Mä luulin, että sinä ja sun kaverit ootte järkeviä ihmisiä, ettekä pilaa elämäänne tollasella.." ja kaikkee muuta mukavaa.. Mä olen ihan helvetin kyllästyny olemaan se, jonka pitäis olla kaikessa paras, joku herran enkeli, joka ei koskaan tee mitään pahaa. Aina vaan täytyy olla kuulemassa sitä että kuinka Annika ei koskaan tee mitään pahaa ja Annikalla on kaikki hyvin ja Annika kyllä pärjää ja kymppejä vaan tulee koulussa, totta kai. Annika kyllä pärjää aina ihan missä vaan.. Eihän Annika missään tarvii apua Annikalla on kaikki hyvin.... 
Koko suku odottaa multa täydellisyyttä, mut jos ne tietäis puoliakaan siitä miten mulla OIKEESTI menee ja mitä mä oikeesti kavereiden kanssa teen....




Mä en oo ennen ees tajunnu kuinka hyvin toi biisi oikeesti kuvaa mun elämää... 

What would I be without them?

      
      
      
      





Niin tosiaan, mitä mä olisin ilman niitä?
Ilman ketä?
No lyhyesti ja ytimekkäästi: läheisiäni. 


Mulla oli ennen paljon enemmän kavereita, tai ainakin siltä musta tuntuu... 
Jos mä en uskaltais sanoo asioita suoraan niin ku mä ajattelen, mulla olis edelleenkin ne pari herkempää yksilöä kaveripiirissä... Mutta jotkut ei vaan kestä sitä että niille sanotaan asiat suoraan, ja tottakai mä sen ymmärrän... Mut kyllä asiat pitäs voida selvittää... Voin itekkin nyt ihan julkisesti kertoa, että mulle voi todellakin kaiken mikä mieltä painaa, tms sanoa suoraan. Mä vihaan kiertelyä ja kaartelua ja paskan jauhantaa selän takana asioista jotka vois sanoo päin naamaa. En väitä ettenkö ite tekis sitä, mutta kaikki mitä mä olen puhunu kenestäkään, voisin sanoo kyseessä oleville henkilöille päin näköö..


Mut niin tosiaan asiaan! Mun elämä olis aika helvetin tyhjää ilman mun rakkaita ystäviä ja tietenki perhettä. Siskoo ja veljee mä nyt en kauheesti nää... Ehkä kerran viikossa tai kahdessa. Ei se mua sinänsä ees haittaa, koska oon välttyny monelta itkulta ja riidalta sen takia. Vaikkakin äitin kanssa riidellään aika paljon taas nykyään.. Johtuu siitä, että se on aina kotona. Ihan koko ajan. Ja jos se ei oo kotona ni mä olen aina sen mukana.. En mä jaksa kattella sitä koko aikaa... Mä pääsen siitä eroon vaan kouluun ja torstaisin 2 tuntia saan olla yksin kotona jos iskä on töissä.... Äiti tietää mitkä kaikki pienet asiat mua ottaa aivoon todella paljon, mut se tekee sitä kaikkee ihan tahallaan, ja sitten kun mä siitä mainitsen ni se suuttuu mulle. Mä tiedän et ne on tositositosi minimaalisia juttuja, mutta mun päätä kiristää ne asiat. Mä en voi sille mitää. Mua rupee vituttaa, mulle tulee tunne et pakko heittää jotain seinään ja vaan ärsyttää aivan tajuttomasti... On meillä onneks välillä mukaviaki hetkiä...


Mulle tärkeintä kuitenki on ne ihmiset ja ystävät jotka kaikkien vaikeuksienki jälkeen pysyy edelleen rinnalla, kuuntelee, auttaa, on tukena, osaa piristää jos on vaikeeta, niiden kanssa voi pitää niin hauskaa, et hävettää seuraavana aamuna! Mut ne on mulle ne mun elämän tärkeimmät ihmiset, niistä mä en koskaan päästä irti, niitä mä rakastan ja ilman niitä, ei mulla olis oikeesti enää mitään... Kiitos kun ootte olemassa!♥


Tuli vaan tämmönen yöllinen halu kirjottaa jotain tosi "syvällistä".... 

Jos sua ei ois ollut, niin olisin keksinyt sut, ois susta samanlainen tullut, mitään en ois muuttanut....


Olet joka ikinen yön ääni, kukkamerestä poimin sut. Hyvä ajatus sisällä mun pääni, kun elämä on suuttunut, oot valona mun tiellä silloin kun on vaikeaa.. Hullumaksi oisin tullut vielä, jos sua ei ois ollutkaan... 


Ei mulla enää tänään muuta... 

My dreams, not yours...

Tässä viime aikoina on tullu kauhee teiniangstimasennus... Joo on noloa tiedän! Mutta mä oon oikeesti foreveralone koko ajan kaikki kaverit parisuhteessa, jopa semmoset jotka ei edes oikeesti halua sitä... Kaikkialla vaan hehkutetaan, että "kyllä tuolla jossain on se oikee kaikille.." No mitäs jos ei ole ? 
Alkaa pikkuhiljaa toivo hiipuu.. Okei mä en ole edes 17 vielä, mut silti... Olishan se nyt mukavaa jos olis se joku, joka välittää, jonka viereen vois käpertyä illalla kun on kylmä....
Ehkä vielä joskus... Ehkä ei...

Mä tajusin eilen, että vaikka mä kuinka haluaisin, mä en voi muuttaa omaan kämppään vielä puoleentoista vuoteen. Osa syynä on syksyn kahdeksan viikon työssäoppiminen terveyskeskuksessa Mäntsälässä ja osa syynä se, että mä saan mun ajokortin vasta sillon puolentoista vuoden päästä ja mun täytyy asua iskän kans samassa taloudessa, koska se opettaa mua, jos vaikka sen kortin joskus sais.. 

Mut oman kämpän mä hommaan ennen ku valmistun koulusta, se on päätös jonka mä oikeesti aion pitää! Vaikka mikään muu ei toteudu niin se toteutuu... 

Tässä kuukauden sisään mä oon toteuttanu yhden pitkäaikasen haaveeni, tai oikeeestaan kaksi. Otin kielilävistyksen ja medusa lävistyksen, siinä sivussa tuli sitte rei'itettyä nenäki... Se syksyn työssäoppiminen todennäkösesti pilaa koko homman, koska todennäkösesti joudun ottamaan molemmat pois, koska dementoituneet vanhukset / vuodepotilaat ei ehkä ymmärrä niitä eikä tykkää nisitä ja saattaa repästä irti... Mutta toisaalta nykypäivänä edes hoitoala ei rajota lävistyksiä tai tatuointeja.... 

Live every day like its your last, you never know what will happen! 

New blog, new shit.

Nyt mä sain vihdoinki aikaseks alottaa tän uuden blogin... Jos tästä nyt oikeesti tulis jotain enkä ittekseen taas löpisis turhia... 
Tavotteena olis kirjotella mahdollisimman usein, mut kuitenkin sen verran harvoin, ettei kaikki tylsisty muhun...


Ja sitten kaikki vaan ideoita mistä postailen ja mistä en!
Mut ehkä tää alku löpinä riittää......