Niin tosiaan, mitä mä olisin ilman niitä?
Ilman ketä?
No lyhyesti ja ytimekkäästi: läheisiäni.
Mulla oli ennen paljon enemmän kavereita, tai ainakin siltä musta tuntuu...
Jos mä en uskaltais sanoo asioita suoraan niin ku mä ajattelen, mulla olis edelleenkin ne pari herkempää yksilöä kaveripiirissä... Mutta jotkut ei vaan kestä sitä että niille sanotaan asiat suoraan, ja tottakai mä sen ymmärrän... Mut kyllä asiat pitäs voida selvittää... Voin itekkin nyt ihan julkisesti kertoa, että mulle voi todellakin kaiken mikä mieltä painaa, tms sanoa suoraan. Mä vihaan kiertelyä ja kaartelua ja paskan jauhantaa selän takana asioista jotka vois sanoo päin naamaa. En väitä ettenkö ite tekis sitä, mutta kaikki mitä mä olen puhunu kenestäkään, voisin sanoo kyseessä oleville henkilöille päin näköö..
Mut niin tosiaan asiaan! Mun elämä olis aika helvetin tyhjää ilman mun rakkaita ystäviä ja tietenki perhettä. Siskoo ja veljee mä nyt en kauheesti nää... Ehkä kerran viikossa tai kahdessa. Ei se mua sinänsä ees haittaa, koska oon välttyny monelta itkulta ja riidalta sen takia. Vaikkakin äitin kanssa riidellään aika paljon taas nykyään.. Johtuu siitä, että se on aina kotona. Ihan koko ajan. Ja jos se ei oo kotona ni mä olen aina sen mukana.. En mä jaksa kattella sitä koko aikaa... Mä pääsen siitä eroon vaan kouluun ja torstaisin 2 tuntia saan olla yksin kotona jos iskä on töissä.... Äiti tietää mitkä kaikki pienet asiat mua ottaa aivoon todella paljon, mut se tekee sitä kaikkee ihan tahallaan, ja sitten kun mä siitä mainitsen ni se suuttuu mulle. Mä tiedän et ne on tositositosi minimaalisia juttuja, mutta mun päätä kiristää ne asiat. Mä en voi sille mitää. Mua rupee vituttaa, mulle tulee tunne et pakko heittää jotain seinään ja vaan ärsyttää aivan tajuttomasti... On meillä onneks välillä mukaviaki hetkiä...
Mulle tärkeintä kuitenki on ne ihmiset ja ystävät jotka kaikkien vaikeuksienki jälkeen pysyy edelleen rinnalla, kuuntelee, auttaa, on tukena, osaa piristää jos on vaikeeta, niiden kanssa voi pitää niin hauskaa, et hävettää seuraavana aamuna! Mut ne on mulle ne mun elämän tärkeimmät ihmiset, niistä mä en koskaan päästä irti, niitä mä rakastan ja ilman niitä, ei mulla olis oikeesti enää mitään... Kiitos kun ootte olemassa!♥
Tuli vaan tämmönen yöllinen halu kirjottaa jotain tosi "syvällistä"....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti