Toi biisi, kiteyttää aika hyvin mun elämän... Ainoo eroavaisuus on, että "sisko onnistuu ja mä oon se toivoton" siskon vois vaihtaa veljeen... Kotona ei muusta puhutakkaan kun veljestä ja veljen onnistumisista.. Koko suku rakastaa sitä, vaikka se on ympäri kännissä joka viikonloppu, mut heti kun pari sukulaista sai tietää, että mä oon ollu kerran humalassa, nii siitä synty hirvee haloo samantien.. "Mä luulin, että sinä ja sun kaverit ootte järkeviä ihmisiä, ettekä pilaa elämäänne tollasella.." ja kaikkee muuta mukavaa.. Mä olen ihan helvetin kyllästyny olemaan se, jonka pitäis olla kaikessa paras, joku herran enkeli, joka ei koskaan tee mitään pahaa. Aina vaan täytyy olla kuulemassa sitä että kuinka Annika ei koskaan tee mitään pahaa ja Annikalla on kaikki hyvin ja Annika kyllä pärjää ja kymppejä vaan tulee koulussa, totta kai. Annika kyllä pärjää aina ihan missä vaan.. Eihän Annika missään tarvii apua Annikalla on kaikki hyvin....
Koko suku odottaa multa täydellisyyttä, mut jos ne tietäis puoliakaan siitä miten mulla OIKEESTI menee ja mitä mä oikeesti kavereiden kanssa teen....
Mä en oo ennen ees tajunnu kuinka hyvin toi biisi oikeesti kuvaa mun elämää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti