Alkaa pikkuhiljaa toivo hiipuu.. Okei mä en ole edes 17 vielä, mut silti... Olishan se nyt mukavaa jos olis se joku, joka välittää, jonka viereen vois käpertyä illalla kun on kylmä....
Ehkä vielä joskus... Ehkä ei...
Mä tajusin eilen, että vaikka mä kuinka haluaisin, mä en voi muuttaa omaan kämppään vielä puoleentoista vuoteen. Osa syynä on syksyn kahdeksan viikon työssäoppiminen terveyskeskuksessa Mäntsälässä ja osa syynä se, että mä saan mun ajokortin vasta sillon puolentoista vuoden päästä ja mun täytyy asua iskän kans samassa taloudessa, koska se opettaa mua, jos vaikka sen kortin joskus sais..
Mut oman kämpän mä hommaan ennen ku valmistun koulusta, se on päätös jonka mä oikeesti aion pitää! Vaikka mikään muu ei toteudu niin se toteutuu...
Tässä kuukauden sisään mä oon toteuttanu yhden pitkäaikasen haaveeni, tai oikeeestaan kaksi. Otin kielilävistyksen ja medusa lävistyksen, siinä sivussa tuli sitte rei'itettyä nenäki... Se syksyn työssäoppiminen todennäkösesti pilaa koko homman, koska todennäkösesti joudun ottamaan molemmat pois, koska dementoituneet vanhukset / vuodepotilaat ei ehkä ymmärrä niitä eikä tykkää nisitä ja saattaa repästä irti... Mutta toisaalta nykypäivänä edes hoitoala ei rajota lävistyksiä tai tatuointeja....
Live every day like its your last, you never know what will happen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti